Opi › Vanhemmille › Matematiikka-ahdistus

Vanhemmille

Kun lapsi sanoo: ”Olen huono matikassa”

”Olen huono matikassa.” ”Mä en vaan osaa laskea.” ”Inhoan numeroita.” Kun lapsi sanoo näin, se voi tehdä kipeää, varsinkin jos muistat saman tunteen omilta kouluvuosiltasi. Lohdullista on, että lapsen suhde matematiikkaan voi muuttua, ja lähellä olevat aikuiset voivat tehdä sen eteen paljon. Tässä oppaassa kerromme, miltä matematiikka-ahdistus näyttää ja miten voit tukea lasta kotona.

Mitä matematiikka-ahdistus on?

Matematiikka-ahdistus on huolta, jännitystä tai jopa paniikkia, joka nousee pintaan, kun edessä on matikkaa. Se ei ole sama asia kuin se, että matikka on vaikeaa. Lapsi voi osata hyvin ja silti jännittää, ja juuri jännitys alkaa haitata. Kun lapsi lukkiutuu, hänen on paljon vaikeampi muistaa kertotaulua tai pysyä sanallisen tehtävän juonessa mukana. Epäonnistuminen tuntuu sitten todistavan, että hän on ”huono matikassa”, ja seuraavalla kerralla jännittää vielä enemmän. Tavoitteena on katkaista tämä kierre.

Merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota

• Lapsi sanoo ”en osaa” ennen kuin on edes yrittänyt, tai luovuttaa heti.
• Vatsaan sattuu, itkettää tai kiukuttaa, kun matikan läksyt otetaan esiin tai kun on matikan koe.
• Hän hutiloi tehtävät, jotta ne olisivat pian ohi, tai arvaa vastauksia umpimähkään.
• Hän jähmettyy tehtävissä, jotka yleensä sujuvat, etenkin jos on kiire.
• Hän välttelee: läksyt ”unohtuvat” kouluun, tai vessaan on yhtäkkiä pakko päästä juuri, kun matikan kirja avataan.
• Hän vertaa itseään muihin: ”Kaikki muut oli jo valmiita.”

Huonoja päiviä on kaikilla. Asiaan kannattaa tarttua, jos samat merkit toistuvat viikosta toiseen.

Myönteinen minäkuva on myös koulun tavoite

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2014) matematiikan tavoitteista ensimmäinen koskee juuri asennetta ja tunteita: koulun tehtävä on tukea oppilaan innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan sekä myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehittymistä. Tämä tavoite ei vaikuta arvosanaan, vaan oppilasta ohjataan pohtimaan omia kokemuksiaan osana itsearviointia.

Elokuusta 2025 alkaen 1. tai 2. luokan matematiikkaan on tullut yksi viikkotunti lisää. Lisätunti ei tuo uusia sisältöjä, vaan aikaa perustaitojen vahvistamiseen. Opetushallituksen tukimateriaalissa todetaan, että vahvistamalla taitoja ja samalla uskoa omiin kykyihin voidaan mahdollisesti ehkäistä matematiikka-ahdistukselle altistavan kierteen syntymistä. Kun autat lastasi suhtautumaan virheisiin rauhallisesti, teet siis samaa työtä kuin koulu.

Vaihda sanoja: ”vielä”

Moni lapsi uskoo, että matikkapää on synnynnäinen: joko sellainen on tai ei ole. Koulussa tätä ajatusta yritetään muuttaa. Kaikki kehittyvät harjoittelemalla, ja se, että jokin tuntuu vaikealta, kuuluu oppimiseen. Se ei todista, ettei osaisi.

Kotona voit vahvistaa samaa yhdellä pienellä sanalla: ”vielä”.

• ”En osaa murtolukuja” muuttuu muotoon ”En osaa murtolukuja vielä.”
• ”En osaa seitsemän kertotaulua” muuttuu muotoon ”En osaa sitä vielä, mutta kakkosen, vitosen ja kympin kertotaulut osaan jo.”

Muita lauseita, joista on apua:

• ”Tämä on kinkkinen. Juuri kinkkisistä tehtävistä aivot oppivat eniten.”
• ”Mikä osa tästä jo onnistuu?”
• ”Virheet näyttävät, mitä kannattaa vielä harjoitella.”
• ”Muistatko, kun kymppiparit tuntuivat vaikeilta? Nyt osaat ne.”

Ja muutama lause, joita kannattaa välttää, vaikka ne sanottaisiin hyvää tarkoittaen: ”Ei se haittaa, kaikista ei tule matikkaihmisiä”, ”Eihän tämä nyt ole vaikeaa” (jos tehtävä ei ole vaikea eikä se silti onnistu, miltä lapsesta tuntuu?) ja ”Vauhtia nyt”.

Omat tunteesi matikkaa kohtaan

Moni aikuinen tuntee olonsa epävarmaksi matikan kanssa, usein sen takia, miten sitä aikanaan opetettiin. Siinä ei ole mitään hävettävää, mutta lapset omaksuvat paljon siitä, miten aikuiset puhuvat ja toimivat. Jos lapsi kuulee sinun sanovan ”En minäkään ollut koskaan hyvä matikassa”, hän voi päätellä, että huonous kulkee suvussa eikä yrittämisessä ole järkeä.

Näistä on apua:

• Kuuntele, mitä sanot. Vaihda ”Olen ihan toivoton matikassa” lauseeseen ”Matikka tuntui minusta koulussa vaikealta, mutta opin edelleen.”
• Näytä, että käytät matikkaa ja että asioita saa miettiä rauhassa: ”Hetkinen, mietin. Retkelle otetaan kolme pakkausta karjalanpiirakoita, ja jokaisessa on kuusi. 3 · 6 = 18, eli piirakoita on 18.”
• Ihmetelkää yhdessä. ”En ole varma. Selvitetään yhdessä” on lapselle hyvä lause kuulla.
• Vahvista omaa varmuuttasi. Oppaassa Näin matematiikkaa opetetaan alakoulussa selitetään laskutavat, joita lapsesi käyttää koulussa, ja lyhyt päivittäinen matikkapulma aikuisille voi tehdä numeroista sinullekin vähän ystävällisempiä.

Harjoittelua ilman paineita: pelit ja arjen matikka

Lapsi, jota matikka jännittää, tarvitsee paljon matikkaa, joka ei tunnu kokeelta: ei sekuntikelloa, ei pisteitä eikä yleisöä. Tavoite on, että matikka tuntuu turvalliselta ja jopa hauskalta.

• Lauta- ja korttipelit. Lautapeleissä heitetään noppaa ja lasketaan ruutuja, dominossa etsitään samoja silmälukuja ja ristiseiskassa jatketaan lukujonoa, eikä kukaan puhu matikasta. Kasinossa lasketaan koko ajan yhteen: pöydästä saa ottaa kortit, joiden summa on sama kuin pelatun kortin arvo, esimerkiksi ysillä vitosen ja nelosen, koska 5 + 4 = 9.
• Noppapelit. Heittäkää vuorotellen kahta noppaa ja laskekaa silmäluvut yhteen. Jokainen kerää omaa summaansa, ja ensimmäisenä 50 pisteeseen päässyt voittaa. Isompien lasten kanssa silmäluvut voi myös kertoa keskenään, ja maaliksi sovitaan vaikka 200.
• Anna lapsen olla opettaja. Pyydä häntä näyttämään, miten jokin lasketaan koulussa. Selittäminen tuntuu aivan toiselta kuin se, että itseä kuulustellaan.
• Arjen matikka. Leipominen desilitramitalla, kauppareissu ja mökkimatkan aikataulu ovat matikkaa, jolla on oikea tarkoitus. Oppaassa Matematiikkaa arjessa on paljon ideoita.
• Aloita onnistumisesta. Ota ensin tehtävä, jonka lapsi jo osaa, ja lisää sitten yksi pieni askel.
• Jätä ajanotto aluksi pois. Alakoulussa ei ole kansallista kertotaulukoetta eikä muitakaan kansallisia kokeita, joten kiirettä ei ole. Sujuvuus tulee, kun lapsi tuntee olonsa varmaksi. Ajanotto voi pahentaa jännitystä.

Pulmatkin auttavat, kunhan niitä ei ole pakko saada valmiiksi. Kun ensin on jumissa ja sitten yhtäkkiä keksii ratkaisun, se on yksi matikan parhaista tunteista.

Jos lasta jännittävät erityisesti kokeet, häntä voi auttaa tieto siitä, miten arviointi toimii. Luokanopettaja arvioi oppimista koko lukuvuoden ajan, ei pelkästään kokeiden perusteella, ja 1.–3. luokalla arvio on useimmiten sanallinen. Kerromme lisää oppaassa Kokeet ja arviointi alakoulun matematiikassa.

Milloin kannattaa ottaa yhteyttä opettajaan

Luokanopettajalle voi aina kertoa huolestaan, esimerkiksi koulun viestintäkanavassa, usein Wilmassa, tai vanhempainvartissa. Yhteydenotto on erityisen hyvä ajatus, jos

• huoli jatkuu useamman viikon tai pahenee
• lapsi ei halua lähteä kouluun päivinä, joina on matikkaa
• läksyt päättyvät usein itkuun, vaikka pidätte ne lyhyinä
• epäilet, että lapselle on vaikeaa itse matikka eikä pelkästään jännitys.

Opettaja näkee lapsen luokassa eri tilanteissa ja voi kertoa, miten matikan tunnit sujuvat. Usein jo tieto kotona näkyvästä jännityksestä auttaa opettajaa: hän voi esimerkiksi eriyttää tehtäviä lapselle sopivammiksi. Tarvittaessa koulussa on tarjolla tukiopetusta ja erityisopettajan apua, esimerkiksi pienessä ryhmässä. Se, miten tuki käytännössä järjestetään, vaihtelee kunnan ja koulun mukaan.

Pienellä osalla lapsista on matematiikan oppimisvaikeus (dyskalkulia), eli pitkäkestoinen ja tavallista selvästi suurempi vaikeus hahmottaa lukuja ja määriä. Jos lukujen perusasiat, kuten määrien vertailu tai lukujonossa eteneminen, tuottavat lapselle suurta vaikeutta runsaasta harjoittelusta huolimatta, ota asia puheeksi luokanopettajan kanssa. Hän voi pyytää erityisopettajaa selvittämään tilannetta tarkemmin.

Lyhyet vastaukset

Jatka oppimista